Italialainen omena-vaniljakiisseli crostata

Kävelen pohjoisitalialaisessa kylässä mukulakivikatuja pitkin, kerran, kahdesti, useammankin kerran päivässä. Siellä on konditoria, jonka ikkuna vetää minua puoleensa. Joka ikinen kerta pysähdyn. Katson sitä ja tunnen melkein suussani palan tuota Italian rakastamaa klassikkoa: crostataa. Se on murea piirakka, joka rytmittelee täällä elämää. Se käynnistää aamut espresson parissa ja kruunaa sunnuntait perheen kesken.
Nyt, kun olen palannut takaisin Suomeen, syksy on tuonut uusia tuulia. Mutta nuo Italian muistot elävät yhä vahvoina mielessäni ja haluan tuoda palasen tuota taikaa mukanani kotiin.

Istun sohvalla, ja se lasteni kaksi vuotta sitten antama KonMaritusopas lepää sylissäni avaamattomana. Tänään syystuulet puhaltavat minut kuitenkin suoraan sohvalta keittiöön.
Päätän unohtaa perinteisen marjahillon ja sen italialaisen ikkunan näkymän, ja luoda jotain uutta. Haluan täyttää piirakkani sametinkeltaisella, täyteläisellä vaniljakiisselillä. On yksinkertaisesti pakko kokeilla, saanko vangittua Italian matkan lumon omaan keittiööni. Uunin lämpö ja ripaus sokeria on juuri sitä, mitä tarvitsen juuri nyt.
Rolf odottaa jo levottomana. Jos joku, niin hän rakastaa vaniljakreemiä – ja sitä on oltava paljon, aivan valtavasti.
Saan keskittyä vain yhteen asiaan ja antaa käsieni tehdä työtä. Vaivaan huoneenlämpöisen voin, ruokosokerin ja raastetun sitruunankuoren tuoksuvaksi murotaikinaksi. Samalla kun taikina lepää jääkaapissa, keitän hiljalleen maitoa sitruunankuorisuikaleen kanssa ja sekoitan keltuaiset ja sokerin, kunnes kattilassa sakenee täydellinen, sametinkeltainen kreemi.
Rolf ilmestyy keittiöön viimeistään silloin, kun uuni on lämmennyt ja alan asetella kanelilla ja sitruunamehulla maustettuja, ohuita omenaviipaleita kreemin päälle kauniiksi, viuhkamaisen ympyrän muotoon. Hän ei koske sieniin, ja kaalikin oli kuulemma pienoinen riski, mutta sitruunainen vanilja, omena ja kaneli tuovat hänen lapsuudenmuistonsa esiin.
Kun piirakka vihdoin tulee uunista kullanruskeana ja sivelen sen pinnan kiiltäväksi aprikoosihillolla, ei sanoja enää tarvita. Tuoksu on tehnyt tehtävänsä. Kunhan leivonnainen hetken jäähtyy ja asettuu, tämä piirakka jaetaan tasan.
Murotaikina
300 g vehnäjauhoja
125 g huoneenlämpöistä voita
100 g vaalea ruokosokeria
1 kananmuna
1 keltuainen
ripaus suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
Vaniljakiisseli / Kreemi
500 ml maitoa
125 g kananmunan keltuaisia (noin 6–7 keltuaista)
125 g sokeria
45 g maissitärkkelystä (Maizena)
1 sitruunan kuori suikaleena
1 tl vaniljauutetta
Koristeluun
3 Golden Delicious -omenaa tai happamampi versio Granny Smith
Ruokosokeria / fariinisokeria pinnalle
Sitruunamehua
1 tl kanelia
Murotaikina:
Vaivaa pehmeä voi, sokeri, raastettu sitruunankuori ja ripaus suolaa. Lisää kananmuna ja keltuainen, ja sekoita sitten jauhot joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa vain sen verran kuin on välttämätöntä. Muotoile palloksi, kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin 2 tuntia. Tämä vaihe on välttämätön, jotta taikinasta tulee joustavaa ja helposti kaulittavaa.
Vaniljakiisseli:
Kuumenna maito kattilassa sitruunankuorisuikaleen kanssa. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää maissitärkkelys ja sekoita. Kaada kuuma maito ohuena nauhana keltuaisseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan ja nosta liedelle. Jatka sekoittamista, kunnes kreemi sakenee ja muuttuu sametinkeltaiseksi. Siirrä kreemi kulhoon, peitä tuorekelmulla niin, että kelmu koskettaa kreemin pintaa (estää kuorettumisen), ja anna jäähtyä kokonaan.
Lämmitä uuni 180°C. Kuori omenat, leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon sitruunamehun ja kanelin kanssa. Näin ne eivät tummu ja säilyvät raikkaina.
Ota taikina jääkaapista, kauli se kevyesti jauhotetulla alustalla ja aseta vuokaan painellen sen tiiviisti myös reunoille. Pistele pohja haarukalla, kaada jäähtynyt kreemi pohjan päälle ja tasoita pinta.
Asettele omenaviipaleet pinnalle kauniiseen viuhkamaisen ympyrän muotoon. Ripottele päälle ruokosokeria.
Paista uunissa 180 °C:ssa noin 45–50 minuuttia, kunnes piirakka on kullanruskea ja kypsä. Anna jäähtyä kokonaan ennen vuoasta irrottamista, jotta piirakka pysyy kasassa ja leikkautuu kauniisti. Jos haluat kiiltävän pinnan, kuumenna 2 rkl aprikoosihilloa ja 1 tl vettä. Sekoita hyvin ja sivele seos pullasudilla täysin jäähtyneen piirakan pinnalle. Rolf ottaa itselleen ison palan, istuu vastapäätä ja myöntää, että syksyssä on puolensa. KonMarittaminen saa todellakin odottaa ensi viikkoon.

Nautinnollista syksyn alkua! Cristina



Comments